Ilmainen kitaransoitto-sivusto
SoMe

  



Uutisia


 Erikoisvirityksiä

 


Johdanto  

Kitarassa käytämme yleisimmin viritystä (paksuimmasta ohuimpaan): EADGBe. Tähän on syynä muun muassa se, että pitkän ajan kuluessa EADGBe (ns. standardiviritys) on osoittautunut yleisesti käyttökelpoisimmaksi viritykseksi useiden sointuotteiden, skaalojen sekä myös musiikkityylien soittoon. Lisäksi standardivirityksen suureen suosioon on muita syitä: lähes kaikki nuoteista on kirjoitettu tavalliselle viritykselle ja lisäksi monet pitävät useisiin virityksiin siirtymistä hankalana ja aikaavievänä. Viimeksi mainittu syy on epäilemättä melko yleinen sille, että monet soittajat eivät kokeile, saati aktiivisesti soita erikoisvirityksillä.

Ehkä ainoa, ketkä/missä käytetään erikoisviritystä on ”vitossointujen” eli ns. voimasointujen soittaminen ”rankemmissa” heavy-tyyleissä.

Tosin, on kieltämättä aikaavievää ja hankalaakin viritellä kitaraa edestakaisin eri viritysten välillä (varsinkin kesken keikan) ja opetella uusia sointuja, mutta toisaalta se on myös palkitsevaa ja monet biisit kuulostamaan paremmalta.

Pudotettu D (Dropped D): DADGBe

Pudotettu D-viritys on kenties yleisin käytetty viritys standardivireen jälkeen. Syynä suosioon on se, että pudotetussa D:ssä muutetaan vain yhden kielen sävelkorkeutta ja soinnut pysyvät pääosin samoina kuin standardivirityksessä.

Pudotetussa D:ssä lasketaan paksuin kieli alas D:hen ja se on siinä. Kuten aikaisemmin todettiin, pudotetulla D:llä voi soittaa kaikkia samoja sointuja kuin normaalivireellä, mutta pudotetulla D:llä saa aivan erilaisen soundin ja uusia ulottuvuuksia soittoon.

Pudotetun D:n uudet soinnut ovat niin sanottuja pikkubarrée-sointuja eli esimerkiksi 6:nnen, 5:nnen ja 4:nnen kielen kolmannelta nauhalta painaen voi siirtyä normaalien barrée-sointujen tavoin nauhanväliltä toiselle. Pudotettua D:tä suositaan eniten bluesissa ja rockissa.

Esimerkiksi monet 1990-luvun grungeyhtyeistä suosivat pudotettua D:tä. Pudotetulla D-vireellä on ehkäpä paras aloittaa tutustuminen erilaisten viritysten käyttöön, koska siinä muutetaan vain yhden kielen sävelkorkeutta ja soinnut pysyvät pääosin samoina. Pudotetussa D:ssä oppii jo kokeilemaan uusia sormituksia ja saa hieman käsitystä erikoisviritysten muuttuvasta soundimaailmasta. 

Avoin D: DADF#AD

Avoimessa D-vireessä molemmat E-kielet pudotetaan alas D:hen, toinen kieli alas A:han ja kolmas kieli alas F#:iin. Avoin D-vire muistuttaa DADGAD-virettä paitsi että kolmas kieli on G:n sijasta F#:ssä. Avoin D-vire on avoimen G:n tavoin erinomainen slide-soittoon ja esimerkiksi slide-kitaroinnin taituri Ry Cooder suosii sen käyttöä monissa kappaleissaan. Myös Robert Johnsonin alun perin avoimessa E-vireessä soitettuja kappaleita voi soittaa avoimella D:llä käyttämällä capoa toisella nauhanvälillä.




Aivan kuten avointa G-virettä voi käyttää capon kanssa avoimessa A:ssa soitettaessa, myös avointa D:tä kannattaa käyttää avoimen E:n korvikkeena samasta syystä eli turhan jännitteen välttämisenä. Hyvän kikan avoimella D:llä ja slidella soitettaessa on havainnut olevan neljättä ja viidettä kieltä vuoronperään vasemman käden sormilla vasaroiminen ja seuraavaksi slidella ohuempien kielien soitolla saatu efekti.

Tällä aikaansaadaan rytmikäs ja vaikuttava bluesiin sopiva soundi. Lisäksi plektrat on hyvä jättää laatikkoon, sillä useion avoimen D-vireen (ja myöskin avoimeen G:n) slide-soittoon sopii parhaiten sormisoitto eli oikean käden peukalon ja etu- sekä keskisormen vuorotteleva soittotapa.

Lopuksi

Nämä edellä mainitut vireet (pudotettu D, avoimet G ja D) ovat useiden, varsinkinkin blues-kitaristien kokemuksien mukaan, erinomaisia bluesin soittoon. Nimenomaan avoimilla virityksillä aikaansaadaan vaikuttavia efektejä, kun sointuja voidaan liu´uttaa kaulaa pitkin varsinkin kun käytössä on slideputki.   

Lisäksi bassokieliä käyttämällä voidaan pitää rytmiä tehokkaasti yllä. Capon käyttö tuo mukaan myös uusia soundimahdollisuuksia sekä mahdollistaa soittamisen helposti kitaralle erityisen rasittavissa avoimessa A:ssa ja E:ssä tarvitsematta virittää ylöspäin. Avoimissa G:ssä ja D:ssä kannattaa käyttää kohtalaisen paksua kielisettiä (ainakin 011-sarjaa), koska niillä voi laskea helposti kielten sävelaskeleita ilman turhia rahinoita. Tietenkin aina asiaa auttaisi korkea action, mutta matalallekin säädetty kitara käy; silloin slide-soitossa tatsin täytyy olla kohtalaisen tarkka – muuten on vaikea välttyä turhilta sivuääniltä.


Antoisia kokeilu- ja soittohetkiä kaikille virityksistä kiinnostuneille!